Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Uusi virsi

Teemamme on ”Ylistysvirsi Hänelle”. Viittaus on Ps. 149: 1. Koko tämä jae kuuluu: Veisatkaa Herralle uusi virsi; pyhän seurakunnan pitää häntä kiittämän. Tässä puhutaan uudesta virrestä. Olin tekemisissä erään ihmisen kanssa nyt hiljattain, joka oli uudessa sielunsa ahdistuksessa niin, että hän jopa halusi ripittäytyä. Siinä kun sitten keskustelimme, hän sanoi, että olen ollut ennekin tavallaan uskovainen. Kysyin sitten häneltä, tiedätkös sinä, mikä on ”uusi virsi”? Ei hän sellaisesta mitään tietänyt.

Niin, mikäs se sellainen uusi virsi oikein on? Ensiksikin sillä virrellä ei ole numeroa, eikä sitä ole jaettu säkeistöihin. Eikä sitä ole meidän laulu- eikä virsikirjoissamme. Kuitenkin tässä psalmissa käsketään veisata uusi virsi. Daavid sanoo psalmissa 40 ”ja hän antoi minun suuhuni uuden virren”. Ja psalmissa 144 Daavid sanoo: Jumalani, minä veisaan sinulle uuden virren. ”Tätä ei opita musikaalisin lahjoin ja vähimmänkin musikaaliset osaavat sitä laulaa. Sitä veisataan enimmäkseen yksinäisyydessä, mutta myöskin yhteisönä sitä voidaan veisata. Se on sitä virttä, jota aljetaan jo täällä maan päällä, mutta joka loppumattomasti sitten jatkukoon taivaassa. Sitä ei lauleta käskemällä vaan sen laulaminen vaikutetaan vapaaehtoisesti Herran omille. Sitä ei vaikuta joku maallinen onni tai menestys vaan sen vaikuttaa iankaikkisen elämän autuus ja ilo. Se on sitä samaa virttä, jota jo taivaassa on alettu ja johon me myös kerran yhdymme. Ilmestyskirjan viidennessä luvussa alkaen jakeesta 9 sanotaan (vanha käännös): ”Ja he veisaavat uutta virttä sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sinetit avaamaan, sillä sinä olet tapettu ja verelläsi meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja pakanoista. Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi ja me saamme vallita maan päällä.” Täällä on tämän uuden virren lähtöpaikka ja alkuperä. Karitsan istuimen ympärillä hänen lunastettunsa ratkeavat tällaiseen ylistykseen. Se virsi lauletaan kaikilla kielillä, sillä Jumalan omia on kaikista sukukunnista, kielistä ja kansoista.

Tällainen ”kansainvälinen” on uusi virsi ja kuitenkin se opetetaan täällä jokaiselle Jumalan uskolliselle, olkoon hän sitten oppinut tai oppimaton. Se on se kiitosmieli, ylistysmieli, joka meille puhkeaa silloin, kun me havaitsemme lasketuksi vapaaksi itsemme synnin kahleista. Ja vaikka se on etupäässä ns. kiitosmieltä, niin puhkeaa se kuitenkin välittäin sanoiksi, kiitokseksi ja ylistykseksi. Varsinkin, kun ihminen alkuparannukseen suostuttuaan ja ehdittyään suostumuksessaan siihen asti, että häneltä otetaan synnin taakka pois ja puetaan vanhurskaudella, mikä ilo ja onni häntä silloin kohtaakaan! Hän voi Daavidin tavoin sanoa: ”sinä annoit minun suuhuni uuden virren”. Tästä virrestä sanotaan, ettei se koskaan vanhene. Siksi se onkin selittämätöntä ja käsittämätöntä, että se yksi ja sama virsi on aina valittujen veisaama halki iankaikkisuuden. Se on sitä, jota silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, eikä yhdenkään ajatukseen ole astunut, mitä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Mutta sen verran on Jumala kuitenkin tuota asiaa raottanut, että kokemuksestakin osaamme tästä asiasta sanoa, eikä vaan raamatun lukemisen kautta. ”Etsikäämme, etsikäämme eloa tulevaista, jota täällä olemme jo saaneet vähän maistaa.” (Achr. v.k. 130) Tässä todistetaan, että se annetaan kuitenkin jo aivan kuin muruina, pisaroina maistettavaksi jo täällä. Tässä olen nyt maininnut ne uskon elämän hyvät puolet, ne tuntemiset, joita varsinkin rukoilevaiskansa, ikävä kyllä, halveksii ja teroitetaan, ettei näihin voi perustaa. Mutta varsinkin silloin, jos on niin Jumalan tarkoitusperiä vastustanut, ettei ole koskaan päässyt tapahtumaan tätä raamatun ilmoittamaa huojennusta: joka rikkomuksensa (syntinsä) tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupeus, uuden käännöksen mukaan saa armon. Samassa kohdassa sanotaan: joka rikkomuksensa salaa, ei se menesty. Näitä rikkomuksensa salaajia joukossamme on. Heidän mielestään kunnia ja maine on niin korkea-arvoista, että ei voi antautua ripittäytymään, vaikka tällaisista Achrenius sanoo: ”hyvänsä jo eläissään ovat täällä nauttineet”.

Muistan erään tällaisen ystävän, joka sanoi: en uskalla syntejäni papeille kertoa, sillä vähän ajan päästä ne heitetään saarnastuolista alas. Muistan toisenkin, joka halusi keskustella kanssani sielunhoidollisesti. Kysyin häneltä, onko joitakin syntejä, jotka häntä vaivaavat. Hän vastasi: perisyntiä kyllä on, mutta ei tekosyntejä. Tällaisten rikkomustensa salaajien ei kannata mitään tuntemisiakaan odottaa. Heillä ei ole mahdollisuutta näiden päälle rakentaakaan. Nohrborg sanoo postillassaan näistä ns. tuntemisista: jos tällaisia saat, älä niistä ylpeile, vaan kätke ne syvälle sydämeesi, niistä on sinulle iloa ja ne vahvistavat sinua.

Tämä Karitsa, joka valtaistuimella istuu ja joka on mahdollinen sinettejä avaamaan, käyttäköön tätä valtaansa niin, että myös meidän jokaisen sinettimme avautuisivat, joidenka taakse olemme pahat tekomme kätkeneet. Joskus kuulee sanovan jonkun: päätin, etten tätä ikinä kenellekään sano. Ja myös kuulee sanottavan: sitä asiaa en anna ikinä anteeksi, taikka en pyydä ikinä anteeksi. Nämä ovat niitä lukkiutuneita tilanteita, joissa tarvitaan sen Karitsan rakkautta ja kaikkivaltiutta, joka on tapettu ja on itsensä antanut edestämme ja joka voi päästää meitä synneistämme verellään. Hänelle olkoon kunnia ja kirkkaus ijankaikkisesti. Hän on se joka antaa meidän suuhumme ja sydämeemme uuden virren, sen virren, joka on yhteinen kaikille Jumalan omille ja joka saadaan vain nöyrtymällä Karitsan edessä ja suostumalla sitten menemään sinne, minne hänkin menee. Hyljätkäämme se, että olisimme kuin alussa mainitsemani ystävä sanoi: olin tavallaan uskovainen, mutta jolta koko syntien tunnustaminen puuttui. Siinä hieman maine kärsii, mutta Paavalikin todistaa, ettei se ole verrattavissa sen kunnian rinnalla, joka meille on oleva taivaassa. Silloin tulee koko uskovan elämä ylistysvirreksi Hänelle.

Erkki Raitanen

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle