Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Tunnettu sotilas

Ettäkö, mitä Tuntematon sotilas kirjana ja elokuvana on tunne-elämääni vaikuttanut?

Koska olen kasvatettu kristillisessä hengessä, se kovin oudoksutti. Jo kohta tämä ylitsepursuva kirosanojen paljous oudoksutti. Siihen aikaan ei kirjoittamisessakaan (jos oli pakko kirosana ilmaista) käytetty koko sanaa, vaan ensimmäinen kirjain ja pisteitä perään sen mukaan, montako kirjainta sanassa oli.

Ennen elokuvan ensi-iltaa oli tullut radiosta keskustelu tästä elokuvasta – kirjasta, jonka kuuntelin; niin paljon utelias asiasta olin. Siinä teosta tuomittiin enemmän kuin puolustettiin ja viimeiseksi lauseeksi ohjelmassa jätettiin lause: ”kyllä kirja on tuomittava”.

Siihen aikaan pidettiin myös kokoontuminen Raumalla Nuortentalolla (hengellinen kokoontumispaikka), jossa käsiteltiin äskeistä aihetta; olin siellä mukana. Siellä oli innostunut ilmapiiri ja tulos oli: Koska näin jumalaton teos saa osakseen ennenkuulumatonta huomiota, niin pökätään tälle vastapaino: tunnettu sotilas ja puetaan tämä hengelliseen asuun. Tälle teokselle ei sitten kuitenkaan tekijää löytynyt ja se ajatus kuoli alkuunsa.

Kun sitten Tuntemattoman sotilaan ensi esitys oli Raumalla elokuvateatteri Fenniassa, olin siihen oitis lähdössä. Innostus oli niin suuri. että kaksi kälyäni Laitilasta (30 km takaa) tulivat myös vain tätä asiaa varten Raumalle katsomaan kolme tuntia kestävää elokuvaa Tuntematon sotilas. He olivat minusta huomattavasti vanhempia, mutta sodassa olleita nostomiehiä.

Samoin tuntein sieltä palasimme: ”mielenkiintoinen ja tutunomainen”, mutta liian paljon kirosanoilla höystetty. Kaikkihan me olimme tämän ilmapiirin kokeneet, mutta olimme sitä mieltä, että ei se nyt ihan tällaista ollut. Yhden kokemani tapauksen johdosta kylläkin otin vähän mielipidettäni takaisin. Olin Lotinanpellon vastapäätä linjassa silloin, kun venäläinen tuli siitä yli Syvärin. Sitä edelsi noin viiden tunnin tykistö- ja ilmapommitus. Meidän joukkue sai olla korsussaan ja se kesti, vaikka kolme kertaa tuli täysosuma korsun kattoon. Sen metelin aikana tapahtui yhtä ja toista. Erään kerran tuli tuntematon sotilas korsumme ovesta ja lykkäsi saman tien housunsa kinttuihin ja nosti paitansa ja puseronsa ylös niin että etupuoli oli paljaana. Hän oli saanut koko kehonsa etupuolen täyteen sirpaleita ja niistä juoksi kaikista veri. Kammottava näky. Hänen suustaan tuli siinä tilanteessa pelkkiä kirosanoja. Minun tehtäväni oli siinä korsussa pitää yhden haavoittuneen jalkaa kohdallaan, josta olivat luut murskana.

No sitten parin päivän päästä minä haavoituin Tuuloksessa ja nipin napin sieltä pääsin hengissä. Toisin kuin ”Tuntemattomassa sotilaassa” en kyllä kironnut, vaan huusin Jumalaa avukseni. Kuolema tuntui tulevan ja tuli hätä sielustani. Jumala sitten auttoikin ja olin silloin 21-vuotias ja nyt olen 80.

Se oli ”Tuntemattomassa sotilaassa” järkyttävää, kun mies vetää viimeisiä hengenvetojaan ja kiroaa kaverille, joka häneltä jotain kysyy, että kunnei saa rauhassa kuollakaan.

Muuten oli ”Tuntemattomassa sotilaassa” paljon vitsejä, jopa yhteiskuntapolitiikkaa. Hupaisa kirja toisaalta. Mutta kyllä Väinö Linna päästi myös pahan irti.

                                        Erkki Raitanen

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle