Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Siunauksen mahdollisuus

Eeva Yrjänen

Näinä viikkoina minua on puhutellut kaksi tapausta, joissa siunaamisella on ollut sen saajalle ja omaisillekin suuri merkitys. Samalla olen hakenut taas esiin Jörg Zinkin ajatuksia siunauksesta ja lukenut näitä rivejä yhä uudestaan.

"Siunaaminen on elämänvoiman antamista, elämän myöntämistä. Siunaaminen on avoin käsi, joka antaa eikä ota mitään pois."

Alzheimerin tautia sairastava, iäkäs ystäväni oli viime viikolla mennyt pahan olon ja huimauksen takia päivystysvastaanotolle, jossa hän joutui viipymään tarkkailun ja tutkimusten takia tuntikausia. Kun kotiinlähtöaika tuli, tarjoutui hänelle tuntematon pariskunta viemään hänet, väsyneen ihmisen kotiin kuultuaan, ettei ystävälläni ole lähiomaisia. Kotiportilla rouva oli kysynyt, onko ystävälläni kotona ruokaa. Selvisi, että eipä juuri ollut, koska päivä oli kulunut sairaalassa ja kauppareissu jäänyt tekemättä. Niinpä pariskunta lähti ruokaostoksille ja ystäväni sai syötävää.

" Ja ajattele, lopuksi tämä rouva vielä siunasi minut", kertoi ystäväni tyytyväisenä. Tähän kokemukseen sopivat mielestäni seuraavat Zinkin sanat: "Se joka katselee kokonaisuutta, se joka on Jumalan kanssa yhtä kiitollisessa sydämenlevossa, on Raamatun mukaan siunaava ihminen."

Toisen tapauksen kertoi tuttavani ystäväperheestään, josta perheenisä oli hiljattain kuollut. Lähtö tapahtui melko lyhyen sairastamisen jälkeen. Mies oli sairaalassa vain viikon ennen kuolemaansa, ja

omaiset olivat hyvin tyytyväisiä perheenisän saamaan hoitoon siellä. Erityisen arvokkaana vaimo piti sitä, että mies oli saanut siunauksen ennen kuolemaansa. Erään kerran hänen mennessään miehensä luokse oli tämä kertonut: "Minut on siunattu, en mä enää pelkää". Yksi sairaanhoitajista oli tunnistanut tämän potilaan hengelliset tarpeet ja rohjennut keskustella niistä, ja hän oli siunannut lähtevän. Myöhemmin hoitaja oli kertonut vielä vaimollekin miehen kanssa käydyistä keskusteluista, mistä vaimo on kiitollinen.

"Mutta kun päivätyö lähenee loppuaan, siunaaminen merkitsee enemmän: hyvästien heittämistä ystävällisellä sydämellä."

"Viimeinen mitä rakastava voi antaa, on siunaava käsi ja siunaava sana. Toinen toisensa siunaamista – sitä voi olla se mikä tapahtuu viimeisillä yhteisillä askelilla."

Siunaus ei liity vain elämän kohtalonomaisiin hetkiin ja joihinkin erityisiin hengellisiin kokemuksiin. Siunausta voidaan kokea myös tavallisessa arkielämässä. Siunaus ja siunaaminen on kuitenkin monelle nykyajan ihmiselle aika vieras asia. "Se on vahinko, sillä siunaaminen merkitsee kasvun ja menestyksen toivotusta. Siunaus ei ole mikään taikatemppu, mutta se auttaa siunauksen saajaa käsittämään jokaisen päivän ja askeleen arvon ja turvautumaan siihen voimaan, jonka Jumala tahtoo antaa jokaiseen päivään ja askeleeseen."

Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua.

Eeva Yrjänen

(Kirjoitus on julkaistu Suomen Sairaanhoitajain Kristillisen Seuran VIESTI – lehdessä 2/ 2008.)

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle