Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Nouskaa, ja älkää pelätkö!

Tämä on teemana nyt, kun ovat 88. Herännäisjuhlat. Se on varsin suloinen käsky Herraltamme hänen kirkastustapahtumansa loppunäytelmässä. Nykyäänkin puhutaan kirkastustapahtumista meidän ajassamme, meidän uskonkokemuksissamme. Tämä on niin suurenmoinen tapahtuma, että Jeesus kielsi siitä kertomasta ennen kuin hän on noussut kuolleista. Vasta kun tämä suurin ja ratkaisevin tapahtuma kuolleista nouseminen oli tapahtunut, saatiin myöskin tämä kylläkin suuri ihme, ottaa mukaan sen suurimman ihmeen kanssa, nimittäin; että kuolema on nielty voitossa.

Tällaisia isompia ja pienempiä ihmeitä meille vieläkin annetaan ennen uskoontuloa sekä myös sen jälkeen. Ennen, sitävarten että me jo nousisimme ja jälkeen sitävarten että lujemmin uskoisimme kaikkeen, mikä kuuluu näkymättömään maailmaan, Jumalan valtakuntaan. Näitä tällaisia muutamat meistä väheksyvät ja halveksuvat, sanoen, että meidän tulee vaan uskoa sanaan. Mutta kuinkas uskot, jos ei Jumala anna henkeään sitä uskoa. On niin kuin lukisit Länsi-Suomesta asioita, joita olet jo uutisista kuullut. Nohrborg eräässä saarnassaan sanoo tällaisista ns. ”tuntemisista”, että jos sellaisen saat, niin kätke se sydämesi syvimpään sopukkaan.

Kyllä näitä ihmeitä eli tuntemisia Jumala jakelee nykyisinkin; ihmiset kertoilevat. Tavallisin on ”minä olen nähnyt Jeesuksen” ja itsekin lukeudun niihin. Silloin, kun Jumala herätti synnin unesta ja käski ”nousta”, en kylläkään nähnyt Jeesusta, vaan kadotuksen todellisuuden ja kauheuden. Sen näkeminen ja havaitseminen antoi kyllä kiirettä syntien tunnustamiseen ja havaitsemiseen sillä niitä kyllä avinalta (puuttumatta) oli. Siinä niitä murehtiessa ja tunnustaessa tapahtui myöskin kaikki siksi, kun sanaa sanoo: autuudeksi. Tapahtui: nouse, äläkä pelkää. Opetuslapsia ei kuitenkaan tällä tapahtumalla herätetty synnin tuntoon, vaan uskon vahvistumiseen; näkemään, että meille valmistettu taivas on todellisuutta. Vasta, kun itsekin olin jo syntieni alkuselvittelystä päässyt, Jeesus ilmestyi suloisella läsnäolollaan, antaen ymmärtää, kuinka välttämätöntä on synnin unesta nousta ja kuinka ihana onkaan taivaan tie, kun näkee vaan Jeesuksen yksinänsä.

Mutta kuinka meidät tahtookaan vallata se aadamillinen mieli, kun meitä käsketään nousta, me pelkäämme ja pakenemme. Itsekin ensimmäisessä etsikkoajassani tein näin. Ja kuinka usein vielä uskossa ollessammekin pakenemme niiden syntiemme ja omien mielipiteittemme taakse väittäen minun mielipiteeni olevan oikean. Emme halua nöyrtyä Jumalan tahdon mukaan, joka kylläkin monta kertaa on hyvin vastakkaisen sopimaton. Mutta Jumala tahtoo meidän olevan savi hänen kädessään ja hänen saavan muovata meitä tahtonsa mukaan. Kun hän käskee nousta, hän myös sanoo: älkää peljätkö. Kun me nousemme häntä näkemään, hänellä on keinot viedä meidät siihen taivaaseen, jossa Mooses ja Elias jo ovat ja jonne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan.

                                                                      Erkki Raitanen

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle