Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Herännäisjuhlat Pyhärannan kirkossa 1982

Hyvä juhlakansa. Teemaksi on esitetty: ”Pidä Jeesus itse perää”. Tämä sopii merenrantapitäjän asukkaille – myös muille. Ajatelkaamme: isä ja poika purjehtimassa. Poika voisi pyytää pidä isä itse perää. Tämä lause on Achreniuksen virrestä, jossa uskova pyytää itseään parempaa peränpitäjäksi. Mitä kaikkea tähän lauseeseen, tähän teemaan, voisikaan sisältyä. Onkohan jokainen edes kiinnittänyt huomiota että täällä portin päällä näin lukee. Vai olisiko meillä oikein tarve pyytää Jumalalta tuota: Pidä Jeesus itse perää.

Keskustassa ovat tienviitat, jotka ohjaavat Uuteenkaupunkiin taikka Raumalle, mutta emme nyt välittäneet niistä, vaan halusimme tulla tänne Pyhärannan kirkkoon. Tahdommeko Jeesuksen seurassa matkustaa, minne hän vie, vaiko menemmekö sinne minne itse haluamme. Onko elämämme itsetahtoista, välittämättä onko Jeesus seurassamme, puhumattakaan että hän pitäisi perää. Miellyttävä muisto on poikavuosilta, kun sai mieleisensä tyttölapsen venheeseensä. Siinä tuntui matkan teko hupaisalta ja turvalliselta. Pietari myös otti kerran Jeesuksen venheeseensä.

Hän järjesti Jeesukselle mahdollisuuden saarnata rannalla oleville ihmisille. Varmaan ei Pietarista muulta tuntunut kuin turvalliselta. Muistan, kun itse pyysin Jeesusta elämäni purteen, ja hänet sitten sainkin, kuinka olin ikionnellinen. Meillä uskovilla on velvollisuus kehua tätä matkakumppania Jeesusta, että jokainen rohkaistuisi pyytämään häntä elämänsä matkavenheeseen. Se on ikimuistettava tapahtuma, kun saa Jeesuksen elämänsä purteen. Ja näillä juhlilla me pyydämme, että hän pitäisi itse perää, kun matkaamme elämämme merellä. Se ei aina ole rauhallista souteloa tyvenellä lahdella, vaan se on purjehtimista aavalla merellä, jossa ovat vaarana kivikot ja karit. Omistettuani muutaman vuoden moottoriveneen, ajelin Rauman rannoilla hyvällä onnella tietämättä mitään merenkulun vaaroista. Samoin monet uskovat eivät ota iankaikkisen elämän asiaa vakavasti; ei asiana numero yksi, ja tullaan kokemaan pettymys iankaikkisuuden rannalla. Me tiedämme, ettei luulouskolla saavuteta iankaikkista elämää. Jeesuksen saaminen purteen on se, kuin saa hänet sydämeensä. Ja hän tulee sinne silloin, kun havaitsemme ja todeksi myönnämme, että hän on siellä. Tällainen itsetutkistelu meidän on syytä tehdä, varsinkin, jos emme koskaan ole pysähtyneet asian eteen vakavissamme. Hän ei tule kuitenkaan toimettomana sinne. Hän puhdistaa sen. Hän antaa synnit anteeksi, mutta jos ei siellä syntiä olekaan, ei hänellä ole sinne mitään asiaa. Meidän on pyydettävä synnintuntoa, meidän on toteltava Pyhän Hengen ääntä. Ja meidän on otettava ratkaiseva askel, niin että ihmiset sen tietävät ja että Jumalakin sen tietää. Meidän on pyydettävä Jeesusta venheeseemme ja tarjottava hänelle ruorimiehen paikkaa. Pidä Jeesus itse perää, ylös herää, aallot ain asettamaan. Näin se koko jae kuuluu Achreniuksen kirjassa 84. Jos matka olisi kulkemista leppoisassa myötätuulessa, ei siinä mitään taitavaa peränpitäjää tarvittaisikaan. Meillä on kiusaukset ja viettelykset ja vielä Jeesus näyttää toisinaan nukkuvan. Sen tähden meillä täytyy olla vahva usko, jolla näkee iankaikkisuuden pelastavaan rantaan. Jolla on vakuutus syntien anteeksiantamuksesta – saamisesta, hän näkee kirkkaan merimerkin elämänsä merellä, Jumalan sanan lupaukset. Näitä merkkejä seuraten hän pääsee perille. Uskon on oltava sellainen, ettei hän anna Jeesuksen nukkua ja päättää, että kyllä tässä pärjätään omin voimin, vaan herätellä Jeesusta joka voi aallot asettaa.

Kaiketi meillä on kokemusta hädästä, jossa kaikki on näyttänyt menetetyltä, mutta huuto Jeesuksen puoleen on muuttanut kaiken. Kärsimistä ja kärsivällisyyttä me opimme Jeesukselta – olla mestarinsa kaltainen. Vaikka hänellä oli valta aallotkin tyynnyttää, ei hän katsonut saaliiksi Jumalan kaltainen olla, vaan alensi itsensä, oli kuolemaan saakka kuuliainen, aina ristin kuolemaan saakka. Tätä alentumista ja kuuliaisuutta suosittelen itselleni ja kaikille meille, jotka olemme Jeesuksen purteemme saaneet.

Sain pari vuotta sitten tilaisuuden käydä ystäväni kesämökillä. Mökki on saaressa, jonka nimi on Kovakynsi. Tie sinne menee vain vesien kautta ja hän itse piti perää. Sinne menimme hänen moottoriveneellään. Ei olisi tullut kysymykseenkään selviytyä tästä leikistä asiantuntemattomana, varsinkaan, kun takaisin tullessa oli jo täydellinen pimeys. Voimakkaalla valonheittäjällä hän valaisi reittiämme merimerkkien mukaan. Heitin kaikki matkahuoleni kaverini huostaan, kun tiesin, että hänellä on jopa rannikkolaivurin paperit. Näin syvä luottamus meillä pitää olla meidän ”laivuriimme” Jeesukseen Kristukseen.

Hän ristillään viimeisillä sanoillaan huusi: Isä miksi minut hylkäsit, kuitenkin kaiken täytettyään antoi henkensä Isälle. Tällaista nöyryyden oppimista, Jumalan sanalle kuuliaisuutta tämä teksti opettaa, mutta myös tällaista turvallista Jumalan sanaan turvaamista se sama sana tahtoo meille teroittaa. Oppikaamme pyytämään Jeesusta pidä sinä perää ja oppikaamme myös luottamaan hänen sanoihinsa ja hänen lupauksiinsa, kuin hän sanoo: missä minä olen, että myös minun omani siellä olisivat. Jeesuksen kaltaisuus on se avu, joka johdattaa meidät iankaikkiseen elämään (Isän) ja Jeesuksen tykö taivaaseen.

                                                                      Erkki Raitanen

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle