Rukoilevaiset Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Etusivu Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Rakkaat seuravieraat

Te täällä istuvat olette onnellisten joukko. Teillä on yhteys rukoilevaisyhteisöön ja sen virrenveisuuseen. Minä olen viettänyt siinä onnellisten joukossa 20 ensimäistä elinvuottani, kulkien isäni Oskar Antolan matkassa - seuroissa, Eurajoen opiston tilaisuuksissa. Seuraavat 40 vuottani olen elänyt muukalaisena paikoissa, jossa Achreniuksen virsi ei soi, eikä rukoilevaisyhteisöä tunneta. On vaikea lyhyesti kuvata saamaani rukoilevaisuuden ja kodin perintöä. Pitäisi vähintään saada veisata kahdeksan säkeistöä vaikkapa näiden herännäisjuhlien tunnusvirrestä: ’Nyt ylös sieluni, nous ylös mullast tästä’. Kuka silloin jaksaa kuunnella? Jos nykyisin yrittää saada perille lööppiä pidemmän ajatuksen, se on vaikeaa. Olemme tottuneet yhden ajatuksen virkkeisiin; vaikeampien vastaan tullessa siirrymme jo seuraavaan.

Voiko rukoilevaisuudesta sitten säilyä mitään 40 vuoden muukalaisuudessa? Työaamuina R-junan lähtiessä Järvenpää asemalta saattaa yhtäkkiä jostain kuulua hidas virrenpoljento: ’O rakkaus suuri, o ääreton armo, kun saan olla morsian Jeesuksen’.

Junan saapuessa rautatieasemalle ja sateen syöstessä aseman kattoon päässä voi opiston toveri-illan vankka veisuu: ’Tutkistele elämääsi, mene nyt jo sydämees, katselepas kuka siellä tällä kertaa hallitsee.’ Jotain asiaa punnitessa saattaa Antolan perhekuoro lirutella mieleen tutun värsyn ihan äänissä: ’Tähän tarvitaan uusi mieli, joka tämän taitaa käsittää, tässä vielä tarvitaan uusi myös kieli, joka tämän voipi selittää.’

Ihmeellinen on ihmisen mieli: se säilyttää kokemuksia, se palauttaa niitä kummallisella hetkellä, se päättää unohtaa. Huonompiakin syötteitä kuin Archreniuksen värsyt saattaa mielemme palauttaa, valitettavasti. Vai oletko kokenut sitä miten mielesi liikehtii kuin levoton eläin, kertaa kärsimääsi vääryyttä tai pahasti sinulle sanottua sanaa, toistaa sitä, uudella äänenpainolla, tulkitsee, suuttuu lisää ja jatkaa jatkamistaan pahan sanojan tekemisten pohtimista. Sitten voi tulla kerrotuksi toisellekin ihmiselle. Tämä ’huolten purkaminen’ saattaa jatkua panetteluksi yhdessä kaverin kanssa. Voi tulla leimattua pahan sanojan muutkin teot ja aikeet epäilyttäviksi ja vääriksi. Tätä syntiä mieleemme on ahkera tekemään.

Näiden seurojen teema tulee komeasta 26-vuotiaana kuolleen Johan Kahlin ylösnousemusvirrestä, Achreniuksen numero 16, kuten kuulimme. Se on voitonvirsi kuoleman edessä. Virrentekijä on maalannut virren sanoihin hyvät asiat: kirkkaus, valo, voiton veisuu, puhtaus, viisaus, voima, kunnia, kristillisen elämän toivon hedelmät. Meille kuolevaisille nämä hyvät asiat on jotensakin korkealentoisia, ja aika ulottumattomissa. Meille tutumpia asioita ovat monet muut: huonot päivät, päättämätön jahkailu, säryt ja kivut, palvelematta jääminen, suru ja pelko, huoli ystävästä, arjen huolet.

On merkillepantavaa, että tämä virsi ei sano monta sanaa siitä mullasta, josta meidän pitäisi nousta: multa, pelko, pimeys, maailman pauhu. Virsi puhkuu toivoa tulevasta, hyvästä. Itse asiassa laskin, mikä tässä virressä on hyvän tulevaisuuden kuvauksen suhde maan mullan ja kurjuuden kuvaukseen: se on 1:17. Hyvä luku.

Olen työssäni insinöörikouluttajana viime talvena törmännyt organisaatiotutkijoiden selvityksiin tuottavista työ-yhteisöistä ja niiden tiimeistä. Matemaatikko Misael Losada mallinsi hyvin toimivien tiimien viestinnän ja vertasi sitä heikosti toimivien tiimien viestintään. Mielenkiintoista oli, että tuottavat tiimit käyttivät paljon rohkaisevia kommentteja, kiitoksia, positiivia havaintoja ja arvailuja. Niissä ei ollut oman asiansa kiihkeitä puolestapuhujia. Hyvin toimivissa tiimeissä oli huumoria ja yhteistä etsintää. Heikkotuloksisissa tiimeissä oli puolestaan paljon pitkiä puheenvuoroja, joissa ajettiin omaa asiaa. Puheessa keskityttiin ongelmiin ja niiden kielteisiin vaikutuksiin. Ei kyselty paljon mitään. Toisten esittämiin ideoihin otettiin heti kielteinen kanta tai löydettiin peruste idean huonoudelle. Huumori ja rakentava mieli puuttui. Kompromisseja oli siten hidasta löytää. Useiden tutkimusten avulla on selvitetty, että työyhteisön hyvä henki ja rakentavuus voittavat, jos hyvän ja rakentavan puheen suhde vikojen ja puutteiden pohtimiseen on vähintään kolminkertainen. Käännekohta eli ratkaiseva piste näiden tutkimusten mukaan vikapuheen ja hyvän välillä on 1:3. Yhtä kriittistä kommenttia vastaan tarvitaan siis vähintään 3 hyvää sanaa.

Mitäkö tekemistä on ylösnousemusvirrellä ja näillä tutkimuksilla? Ylösnousemusvirtemme puhuu siitä hyvästä, johon meille kristittyinä on toivo ja lupaus: kirkkaus, valo, viisaus, voima, kunnia - hyvää puhdasta rakentavaa uutta maailmaa, josta voi olla kiitollinen. Niistä saa puhua, niistä voi veisata, niihin saa mielemme kiinnittyä. Hyvä tulvehtii 17-kertaisena maan vaivojen kuvauksen yli, vaikka saattaisi vähempikin maininta toivosta ehkä riittää. Me voimme tavallisessa elämässä kiinnittyä kiitollisuuteen vaikkapa kirjaamalla ylös päivittäin kolme asiaa, joista voimme kiittää. Olen itse harrastanut tätä silloin kun elämän murhemylly näyttää valtaavan tilan toivolta. Tiedättekö mitä tapahtuu: on yllättävää, että hyviä asioita löytyy, ei ole vain kolme, vaan päivä päivältä yhä useampia. Kun kohdentaa katseensa hyvään, paha heikkenee. Jumala lahjoittaa kyvyn nähdä hyvää murheen keskellä.

Ylösnousemusvirtemme 2. säkeistö virkkoo: ’Jos onkin oltava, maisessa majassa, on sydämeni Herran luona kotonaan: se on löytänyt muukalaisten isänmaan’. Vanhempi virrenversio kirjoittaa näin: "Ja vaikka olet tääll’ Maallisess majass viel, Niin sydän kuitenkin saa olla kotonans. Siellä se saa olla yöt ja päivät kokonans’. Kivun, surun, pelkojen keskellä sydän saa olla kiinnittyneenä toivoon, hyvään ja uskoon siitä, että muukalaisuudessakin Jumala hallitsee.

Meistä ei kukaan tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu: Raamatun kuvauksissa on paljon kysymyksiä herättävää ja ristiriitaista puhetta. Enemmän joutuu kyselemään kuin ymmärtämään. Virrentekijät ovat maalailleet tulevaa maailmaa eri tavoin: Liekö tulossa harpunsoittoa, kuten vanhassa virren käännöksessä, vaiko kanteleita kuten virren uudemmassa käännöksessä vaiko kumpaakaan? Liekö tilalla hyvä sauna ja kirkas järvi tervaveneineen? Me emme tiedä.

Mutta sen tiedämme, että meille on annettu lupaus ja toivo paremmasta. Kun elämän vaikeat asiat pyörittävät mielessämme surun ja kamppailujen levotonta murhemyllyä, on hyvä muistaa, että kristityllä on toivo, olimmepa täällä onnellisten joukossa Luvian kirkossa tai muukalaisena muualla.

Katso, siis, ystävä, valoon ja puhu siitä paljon, paljon enemmän kuin pimeydestä. Ainakin kolminkertaisesti, tai niin kuin nuori virrentekijämme tekee, 17-kertaisesti enemmän kuin pimeydestä. Silloin meillä on yhteys taivaan ikkunaan, josta loistaa valo.

"Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni." PS 62:6.

Marjatta Huhta

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle