Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Herännäisjuhlapuhe Pyhärannassa vuonna 2007

Siunausta Teille Juhlaväki (juhlavieraat)

Olen erittäin iloinen, että tämä saa toteutua kuin nyt tapahtuu! Vaikka elämän meno kohdallani on näyttänyt kyseenalaiselta. Jumala on kuljettanut koleoita korpiteitä. Olen luottanut virren sanontaan: vaikk´ ei aurinko paista viel´ niin tiedän paistavan.

Se oli helmikuussa tänä vuonna, kun minut vietiin puoliyöstä ambulanssilla Rauman sairaalaan. Oli erittäin paha olo ja minut sijoitettiin osastolle 7. Olin siellä runsaan viikon ja oloni jotensakin parani. Sain käydä vaan kodon kautta ja mennä sitten uudelleen osastolle 3. Se äsken mainitun taudin nimi oli papereitteni mukaan somaattinen sairaus, josta nimestä en hölynpölyä ymmärrä.

Sairaalassa olo jatkui toisessa mielessä. Eräs huonetoverini sanoikin: Sinussa on sitten oikein ”vanhan miehen tauti”. Viimeinen toimenpide olikin sitten nimeltään höyläys, jonka jotensakin ymmärrän, koska ammattini on puuseppä. Sairautta ja vaikeutta! Kaikessa tässä omahyväisesti pidin mielessäni Raamatun sanaa: Ketä Herra rakastaa, sitä hän myös kurittaa; ja vielä: jos te olette ilman kuritusta, te olette äpärät, ettekä lapset. Nyt on Herra ottanut ristin päältäni pois ja kykenen olemaan näissä Herännäisjuhlissa.

Hiljaisuuteen sydämen on teemamme, otettu uuden ”Armon lapset veisatkaa”-kirjan virrestä 68 ensimmäisen värssyn alusta. Edellisen kerran olivat Herännäisjuhlat Pyhärannassa vuonna 1982, joissa olin myös puhumassa. Silloin oli teemamme ”Pidä Jeesus itse perää”. Jotensakin sama asia. Kun Jeesuksen omina ”purjehdimme”, elämme, vaellamme, olemme, se on sydämen hiljaisuutta. Se on sitä, kun Jeesus tulee ja ottaa asunnokseen sydämemme. Sanotaankin, että kun Jeesus tulee, hän puhdistaa sydämemme. Siinä pitää sitten olla yksimielisyys, kun näin iso vieras tulee. Sanotaan, että hän on kohtelias ja kolkuttaa sydämemme ovelle ja odottaa tullaanko avaamaan. Vielä niinkin sanotaan, ettei ovessa ole kahvaa kuin sisäpuolella, jonka voi avata vain asianomainen itse, joten suuressa sovussa ja yksimielisyydessä tämä asia tapahtuu. Tällainen sopu-tuleminen mainitaan kristinopissamme etsikkoajaksi. Silloin Jeesus toden teolla haluaa tulla, eikä se tarjous ole aina niin elävä ja lämmin kuin tällöin. Sanotaan, että kun hän tulee niin hän pitää ehtoollista minun kanssani ja minä hänen kanssaan. Hän sanoo: minun rauhani minä annan teille, en minä anna niin kuin maailma antaa; olkaa rauhassa älkääkä peljätkö.

                                                                      Erkki Raitanen

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle