Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

ABC-kirjasta se alkoi

(Vanha Raumalainen ABC-kirja pdf-tiedostona.)

Siitä nimittäin alkoi omakohtainen tutustumiseni Jumalan sanaan ja kirjallisuuteen. Samalla se on ollut side rukoilevaisliikkeeseen, joka siihen aikaan on voimakkaasti vaikuttanut kotiseudullani Satakunnan Lapissa. ABC-kirja oli ensimmäinen ikioma kirjani. Olin oppinut lukemaan 6-vuotiaana ja luin melkein kaiken, mitä käsiini sain. Äiti jopa piilotteli isoveljeni lainakirjoja, jotka hänen mielestään eivät kuuluneet luettaviini. Erään kerran Rauman-reissusta tultuaan äiti antoi minulle torilta ostamansa "Raumalaisen vanhanaikaisen ABC-kirjan". Se oli paras tuliainen, mitä koskaan olen saanut. Luin sitä päiväkaudet ja opin sen ulkoa. Mainittakoon vielä, että ABC-kirja oli painettu vanhanaikaisilla kirjaimilla. Juuri täytettyäni 7 vuotta, olin lukuvoorolla, eli kinkereillä Murtamon Mikkilässä. Suntio Herninen minua eräässä kamarissa kuulusteli ja antoi parhaat merkit lukusedeliini.

Kotonani ei silloin paljon kirjoja ollut. Tuvan ison piirongin päällä oli lasiovin varustettu kirjakaappi, jossa suurikokoisen Biblian lisäksi oli saarnakirjoja ja postilloja. Kun sitten myöhemmin, noin 50 vuotta sitten, kuljin kotipitäjässäni Lapissa seurakuntasisarena kaikenlaisissa kodeissa, totesin, että melkein poikkeuksetta oli sekä pienemmissä että suuremmissa kodeissa kamarin tai salin piirongin päällä lasiovilla varustettu kirjakaappi täynnä vanhaa kirjallisuutta. Ei siis ole ihme, että rukoilevaisia on sanottu myös lukevaisiksi. Itsekseni olen ihmetellyt, mistä sitä kirjallisuutta maaseudullekin on niin paljon saatu esimerkiksi jo 1800-luvun puolella. Erään selityksen löysin omasta sukukirjasta. Kirjan kirjoittaja Aarne Rauvola on kertonut isoisästäni, silloisen Haudan talon isännästä: "Ulkokultaisuutta ei Iisakki hyväksynyt". Tämä kävi ilmi Panelian Kustaan tapauksessa. Tämä myi uskonnollista kirjallisuutta ja hänellä olisi ollut kiireellistä asiaa kustantajalle Poriin. Haudalla oli jo puhelin, mutta Kustaa piti puhelinta paholaisen keksintönä. Hän ei halunnut käyttää sitä, ettei vain tekisi syntiä. Siksi hän Haudalle tullessaan pyysi isäntää soittamaan ja toimittamaan asian. "Vai mnuu snää meinap pualestas helvettim palkat", vastaus osui kohdalleen. Panelian Kustaaksi sanottu , mikä sitten onkin ollut miehiään, on siis kulkenut maakunnassa kirjoja myymässä. Toisena selityksenä pidän sitä, että kuuluista raumalainen kauppias Juhana Mikael Ilvan, joka tunnettiin "Polttlan papana", oli mm. Henrik Renqvistin kirjojen välittäjänä näillä seuduilla. Kyllä silloin varmaan moni lappilainenkin on jonkun hyvän kirjan kanssa Rauma-reissusta palannut. Silloisten aikojen rahavarat ovat olleet pieniä. Siksi täytyy ihmetellä, että kirjoja on voitu hankkia. Kirjakaappi sisältöineen on ollut arvokasta omaisuutta.

Lukutaidon opettaminen on ollut hyvin tärkeä asia. Se on samalla ollut kristillisyyden opetusta, sillä en ole ollut ainoa, jonka lukutaidon alkuvaiheet on koettu ABC-kirjan parissa. Ei silloin ole yksikään lapsi ehtinyt rippikouluikään osaamatta Isämeidän rukousta. Kansankoulussakin oli melkein joka päivä raamatunhistorian tai katekismuksen opetusta. Kinkereille meno oli lapsilla vapaaehtoista, mutta noin 15-nuotiaana piti olla rippikouluun pyrkimässä, eli "tull papi ette". Rippikouluaikana oltiin kuulusteltavana ja vielä seuraavanakin vuonna. Ne olivat jännittäviä aikoja. Lapset ja nuoret myös osallistuivat jumalanpalveluksiin, seuroihin ja muihin hartaustilaisuuksiin. Pyhäkouluja oli yleensä suvisin joka kylässä, useimmiten emäntien, joskus myös isännänkin pitämänä. Pyhäkouluun mentiin jo ihan pieninä isompien taluttamina ja siellä käytiin lähes rippikouluikään saakka. Mielienpainuva oli suvinen pyhäkoulujen kirkkopyhä, pyhäkoulujuhlat, joihin osallistui satoja lapsia. Opettajat toivat mukanaan mehut ja pullat, jotka nautittiin ulkona jumalanpalveluksen ja juhlan välillä.

Lukutaidon ja kristillisyyden opetus ovat olleet rintarinnan kasvatuksen perustana. Ei pidä unohtaa myöskään veisuuta ja laulua ja niiden merkitystä kodeissa ja kyläkunnissa. Jos ei niinkään kuultu ja luettu sana ole mieleen jäänyt, on tuttu laulu tai virsi maailmanmatkallakin mukana seurannut ja tarvittaessa ollut ilona ja lohtuna.

Meidän kylässä oli kaksi isäntämiestä, Juho Mikkilä ja Kustaa Hollmén, jotka vuoroin pitivät kodeissaan sunnuntaiseuroja ja aika ajoin järjestivät suuriakin, useamman päivän kestäviä seuroja. Varsinkin suvisin seuroja pidettiin pientenkin kotien pihapiirissä. Puhujina oli pappeja ja maallikoita. Erikoisesti niistä on mieleen jäänyt se, kuinka nämä seurapuhujat selittivät, mitä joku postillan kirjoittaja sanoo, mistäkin asiasta. He olivat todella tarkkaan lukeneet Raamatun ja saarnakirjat. Täytyy tunnustaa, että en itse ole paljon jaksanut vanhojen kirjojen tekstiä lukea, mutta juuri lukemattomia seurapuhujia kuunnellessa olen paljon kuullut perusteellista sananselitystä. Vuosikymmenien takaa muistan Opiston seuroista saarnaajan, jonka aiheena olivat sanat: "Jumalan sana on kuin tuli ja kuin vasara, joka vuoren murentaa". Väkevässä puheessaan hän sitoi tähän sanaan koko teollisen kehityksen. En ole viime aikoina kuullut mitään yhtä vahvaa julistusta ja vertauskuvallisuutta. Harvoilla taitavat postillat viisauksineen olla nykyään olla saarnojen lähdekirjoina. Ikäkauteni lasten ja nuorten elämä oli vaatimatonta ja hyvin rajoitettua. Koimme myös sodan ankarat ajat. Kaikesta huolimatta taisimme olla onnellisempia kuin nykyajan repivässä ilmapiirissä ja usein kylmässä konemaailmassa elävät. Ympärilläni näen rikkinäisten kotien lasten ja nuorten hätää. Olen rukoillut sellaisia herätysaikoja, joita koimme nuoruudessamme. Silloin kannettiin enemmän huolta siitä, että niin monet kulkivat vieraina Jumalalle. Kuka sellaista hätää nyt tuntee? Enemmän puhutaan kirkon kriisistä kuin ihmisten hädästä.

ABC-kirja ja lukutaito ja lukutaito avasivat minulle rikkaan maailman. Kiitollinen olen siitä, että yhä näen lukea. Tyttäreni Lea tuo minulle luettavaksi uusinta kirjallisuutta. Saan tutustua sellaisiin maailmoihin, jotka tuovat rikkautta ja pitävät näinkin vanhan edes jollakin tavalla ajan tasalla. Erilaista hartauskirjallisuutta lukemalla koetan ylläpitää avaraa näkemystä, etten liian ahtaasti ajatellen lähtisi kenenkään näkemyksiä arvioimaan.

Lappi 18.5.2009

Helmi Peuronpuro

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle