Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Kirkon kynttilät

Katselin sanomalehdestä kuvaa, jossa joukko ihmisiä oli sytyttämässä kynttilöitä. Alttarikaiteella oli matalia jalustoja rintarinnan. Sytyttäjinä kuvassa oli harmaatukkainen herra, nuori mies, pieni tyttö ja nuori nainen. Takana oli joukko ihmisiä ehkä vuoroaan odottelemassa. Kuvan tekstinä oli: "Kynttilöitä sytytetään Pyhän Patrikin katolisessa katedraalissa New Yorkissa". Tuo kuva sai minut ajattelemaan, miten kirkko ja kynttilät ovat aina kuuluneet yhteen kaikkialla maailmassa. Kotoisissa kirkoissamme on kauniita katokruunuja, joiden kynttilät aikanaan ovat kirkkoja valaisseet. Nyt valaisevat sähkölamput kirkkojamme ja vain harvoin kynttilät sytytetään. Alttarilla kuitenkin palavat kynttilät joka pyhä. Useimmissa kirkoissa on lähetyskynttelikkö. Kotikirkossani se on kolmella jalalla seisova pallon muotoinen kehikko, jonka yläpuolella on kullanvärinen risti. En ole koskaan kuullut, että seurakuntalaisille olisi kerrottu kynttelikön merkityksestä ja luulen useiden ihmettelevän, miksi muutamat kirkkovieraat käyvät kynttilöitä sytyttämässä. En myöskään tiedä, mitä muut sytyttäessään ajattelevat, mutta kerron tässä omista ajatuksistani. Kynttelikkö seisoo kolmella jalalla. Se tarkoittanee Pyhää Kolminaisuutta, joka kannattelee meidän maapalloamme, koko maailmaa. Yläpuolella oleva risti, joka sopivassa valaistuksessa kauniisti loistaa, tuo mieleeni virren sanat: "Koko maailmamme yllä loistaa risti Kristuksen". Menen tavallisesti jumalanpalvelukseen hyvissä ajoin. Hiljentyminen ennen jumalanpalveluksen alkua on mielestäni hyvä ja turvallinen hetki. Käyn sytyttämässä kaksi kynttilää. Lippaaseen kilahtavat roponi, jotka menevät lähetystyölle. Ensimmäistä kynttilää sytyttäessäni muistan lähetystyötä ja erikoisesti omaa nimikkolähettiäni. Toisen kynttilän omistan oman seurakuntani niille jäsenille, joilla ei ole tapana kirkkoon tulla. Toivon, että heillekin kutsu kuuluisi ja he saisivat kokea, että kirkko on myös heitä varten. Olen omaksunut opetuksen, että lähetyskäsky on kolmijakoinen: ensiksi työ niiden keskuudessa, jotka eivät vielä ole kuulleet sanaa Vapahtajasta, toiseksi kristillisen seurakunnan hoitaminen ja kolmanneksi työ niiden parissa, jotka on kastettu ja seurakunnan yhteyteen otettu, mutta ovat siitä vieraantuneet. Tämä viimeksi mainittu työ on mielestäni pahasti laiminlyöty. Suurin osa seurakuntalaisista on vailla kaikkea seurakunnallista tarjontaa. Kirkkoon tulo on heille täysin vieras ajatus. Lähetystyö näiden ihmisten parissa vaatii erilaista ajattelua ja oikeita ihmissuhdetaitoja. "Menkää kaikkeen maailmaan" tarkoittaa kuitenkin myös maailmaa, joka ympärillämme hyörii tuntematta elävää Jumalaa ja Vapahtajaa. Kuinka paljon he tarvitsisivatkaan hyvää sanomaa repivän ja raastavan elämän keskellä. Rukoilen, että elon Herra lähettäisi seurakuntiin niitä työntekijöitä, jotka tämän evankeliointityön tuntisivat omakseen. Kirkon kynttelikköön sytyttämäni lähetyskynttilä kertokoon myös tästä lähetystyöstä.

Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
Suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?
                            Virsi 434: 3

Lappi

20.5.2009

Helmi Peuronpuro

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle