Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Hallion esipuhe

Achrenius 1907 Achr. esipuhe Arkkivirsi Melodiat ALV 84 taustaa ALV 35 taustaa ALV-kokoelma ALV luettelo

Tämä esipuhe on monissa (mahdollisesti kaikissa) Achreniuksen painoksissa vuosina 1920 - 2004.

Veisatkaat Herralle kaikki maa! Veisatkaat Herralle ja kiittäkäät Hänen nimeänsä: julistakaat päivä päivältä hänen autuuttansa. Ps. 96: 1, 2. Veisuu on kahdenkertainen rukous. Se kohottaa sydämen pois näkyväisistä ijankaikkisia katselemaan. Se murtaa kivikovan sydämen, niinkuin Israelin pasuunat Herran voimalla mursivat Jerikon muurit. Seurakunnan harras sydämestä sydämeen menevä, voimakas veisuu se on vainoojista tehnyt armon etsijöitä, syntisistä Jumalan lapsia. Veisuusta tuo Pyhä Henki virvoitusta, lohdutusta,  iloa ja rauhaa murheellisiin, särjettyihin sydämiin. Armossa vaeltavilla on siinä aina uutta virkistystä. Siinä saa hän Herransa lepoon menneiden kanssa veisata Jumalalle ja Karitsalle surujansa ja ilojansa, myötä- ja vastoinkäymisiänsä. Siinä tuntee toinen Jumalan lapsi toisensa. Sama on heillä veisuun aiheena, sama ylistyksenä: Karitsa, joka tapettu on. Sillä hän on mahdollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja voiman. Ilm. 4: 11. Sanokoon maailma, mitä se tahtoo: Lukekoon se yhden tähän joukkoon, toisen tuohon. Päätelköön se opista ja viisaudesta. Ne riidat eivät Herran omia koske. Maailmalle he jättävät tuon eroittelemistoimen. Heillä on parempi tehtävä: He seuraavat Karitsaa kuhunka hän menee, Ilm. 14:4. Tässä unohtuu heiltä tyhjät riidat. Heillä on sama Herra ja sama päämäärä. Yhdessä he ilojansa ja surujansa tahtovat kantaa Karitsan istuimen eteen. Olivat he sitten lähellä tai kaukana toisistansa, yksi on heillä yhteinen: Herra tuntee omansa. 2 Tim. 2: 19. Paimenensa he tuntevat ja paimen tuntee heidät; muusta eivät he välitäkään. Hänelle he laulavat ja Häntä he rakastavat ijankaikkisesti.
Usein on kyllä heidän virtensä murheista koottu, sillä muukalainen ja vieras on Herran kansa maan päällä. Mutta ainiaaksi ei Herra jätä omiansa itkun alhoon eikä syvyyden kuoppaan. Hän nostaa heidät olallensa, vie heidät viheriäiselle niitulle ja virvoittavien vetten tykö. Ps. 23:2. Hän antaa heidän maistaa ijankaikkisen elämän esimakua ja tulevaisen elämän voimaa. Hebr. 6: 5. Silloin nousee sydämestä virret, ei enää murheen, vaan ilon kyynelilläkasteltuina. Ylistys- ja kiitosvirret soivat silloin Jumalan Pyhälle, joka asuu korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla särjetty ja nöyrä henki on. Jes. 57:15. Hänelle, joka niin korkealla asuu ja kuitenkin katsoo alimmaisia taivaassa ja maassa. Ps. 113: 5, 6.

Tämä Herran omien, Hänen pelastetun kansansa ylistys ja kiitos on jo alkua sille riemuitsevaisen seurakunnan ijäti kestävälle juhlalle, jossa voitosta veisataan vanhurskasten majoissa, jossa uskovaiset kaikista pakanoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä seisovat istuimen edessä ja Karitsan edessä, valkeilla vaatteilla puettuina ja palmut heidän käsissänsä. Ilm. 7:9. - Täällä me ymmärrämme puolittain ja profeteeraamme puolittain, mutta koska täydellinen tulee, sitte vaja lakkaa. 1 Kor 13: 9, 10. Vasta siellä "ijäinen on juhlavuos, ja valitut on kaikki kooss´."

Olkoon armon anomus ja Herran ylistys ja kiitos aina kalliina Suomemme maassa!

K. H.

 

   

 

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle