Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Yleistä rukoilevaisten käyttämistä kirjoista

Eurajoen kristillisen opiston vanhojen kirjojen kokoelma koostuu pääasiassa Rauman seudulta lahjoituksena saaduista rukoilevaisten käyttämistä teoksista, jotka teologisesti edustavat hyvin monenlaisia suuntauksia. Professori Osmo Tiililän teoksesta RUKOILEVAISTEN KIRJOJA löytyy mielenkiintoista tietoa näistä kirjoista, ja tämä esittely onkin tehty Tiililän mukaan.

Rukoilevaiset ovat liikkeensä alusta lähtien olleet "kirjaihmisiä". He ovat lukeneet paljon ja hankkineet itselleen huomattavan määrän kirjoja, joita ovat pitäneet kalleimpana aarteenaan, jopa itsekin kirjoittaneet ja kustantaneet niitä. Melko vähävaraisissakin perheissä on pidetty tärkeänä

hankkia myös lapsille keskeistä hengellistä kirjallisuutta, vähintään virsi- ja evankeliumikirja sekä katekismus, joiden jokapäiväiseen käyttöön on lapsesta saakka kasvettu. Rukoilevaisten vanhoillisuus on saattanut lisätä entisiltä sukupolvilta perityn kirjallisuuden arvostamista.

Periytynyt kirjallisuus on yleensä sisältänyt pietistisen tradition teoksia, etupäässä käännöksiä, mutta myös alkuperältään suomalaisia töitä. Pietistisen ja muun hengellisen kirjallisuuden raja on epämääräinen. Se umpeutuu kokonaan eräiden vanhojen rukouskirjojen ja Lutherin kohdalla. Katekismukset ja virsikirja ovat myös olleet kaikkien hengellistä ravintoa, kun ne ovat olleet kirkon virallisia kirjoja.

Vaikka rukoilevaisuus on ollut maallikkovaltainen liike, se on ollut suuresti myös opillisista asioista kiinnostunut. Tiililä arvelee tämän olevan osittain perua puhdasoppisuuden vaikutuksesta, koska maan hengellinen johto oli lähellä näitä seutuja. Mutta ehkä asiaan on vaikuttanut myös se, että rukoilevaiset ovat ahkerasti lukeneet katekismuksia sekä opillisesti merkittäviä teoksia, kuten Wegeliuksen ja Nohrborgin postilloja.

Rukoilevaisuuden laaja kirjallisuuden käyttö on Tiililän mukaan todistus siitä, että tämä liike on opinkäsityksissään vapaampi yksipuolisuuksista kuin maamme muut hengelliset liikkeet. Heränneillä on alatien oppinsa, evankelisilla vanhurskausoppinsa ja laestadiolaisilla seurakunta- ja rippioppinsa. Rukoilevaisilla ei ole mitään tällaista erityisoppia. "Rukoilevaisille maistuvat kaikki sellaisetkin kirjat, joita muut vieroksuvat omien erikoiskäsitystensä nojalla, sillä he kiintyvät vain siihen, missä on elämää kuoleman keskellä, kunhan tulevat vakuuttuneiksi tämän elämän aitoudesta".( Tiililä s.449.) Muuten en jaksa käsittää, että täällä luetaan yhtä hyvin täysin katolista Tauleria kuin täysin luterilaista Svebiliusta, yhtä hyvin Dentin kuin Lutherin omia kirjoja, kirjoittaa Tiililä.

"Näyttää siltä, että rukoilevaisuus on mitä merkittävin ikkunain auki pitäjä sinne, missä kristinuskon elinhermot jo kohta kaksituhatta vuotta ovat sykähdelleet. Jos näin on, ei sellaisiin seikkoihin kuin rukoilevaisuuden vanhoillisuuteen enempää kuin liikkeen yksityisten henkilöiden harhautumisiinkaan tule kiinnittää kohtuuttoman suurta huomiota". Tiililä s. 465

Lähteet

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle