Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Tapani Viirros

Saarna Kuuskarissa 23.9.2007, klo 12.00. Jumalanpalveluksen toimitti Tapani Viirros.

Johdantolauselma: Yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen" (Ps. 93:4)

Kollehtarukous: "Herra Jumala, taivaallinen isä, sinä tiedät, ettemme voi kestää elämämme merellä, jossa eri vaiheet meitä kohtaavat. Vahvista meitä sielun ja ruumiin puolesta sinun avullasi voittamaan kaikki, mikä meitä syntiemme tähden kiusaa ja ahdistaa. Tätä rukoilemme Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen."

Epistola: Apt. 27:13 – 26

Evankeliumi: Matt. 14:22 – 33

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon meidän sydämemme ja ajatuksemme Jeesuksessa Kristuksessa, koska "Jumall´ hallitte aalo ja taeva ja maa. Kotoranna me nähd saa ja syndymä maa" .

Näinä päivinä purjeet riisutaan ja paatit telakoidaan kotoisen Rauman rannoille. Purjehduskausi v. 2007 on päättymässä. Jumala sanassaan kuvaa ajallista elämäämme purjehdukseen elämän merellä. Myös tämä purjehdus on alistettu aikaan, joka myös päättyy. Kerran irtoavat köydet laiturista ajan ja mastot painuvat taakse taivaan rajan. – Siellä myös vastaranta. Ei suinkaan tuntematon tyhjyyttä täynnä. Raamattu on paksu kirja, jossa Jumala monin tavoin kuvaa, mihin hän haluaa elämän purtemme ohjata ja lähettää Poikansa Jeesuksen Kristuksen luotsiksi ja perämieheksi purteemme. Kun opimme hänet elämän matkalla läheisesti tuntemaan , niin sydämemme halusta luovutamme hänelle kapteenin oikeudet elämämme purressa. Silloin tapahtuu elämämme onnellisin asia "Jumal´ taevas, kapteen laevas". Sama Jumala, joka on taivaassa, on ylin päällikkö oman elämämme purressa. Hänen merikortissaan on selvä väylä, reimattu meridiaani lukemineen. Sillä väylällä on myös syvyyttä riittävästi, ei mutaista liejuvettä. Siitä syvyydestä elämäämme myös riittävät syvyyslukemat. Opimme rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Olemme saaneet purteemme oikean painolastin. Saamme omistaa ihmiselämän kalleimman asian – aarteen. Olemme tulleet tuntemaan Jumalan ja Hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen Vapahtajamme ja päässeet Jumalan lapsiksi. Elämään tulee kaipauksen keskelle ilo ja iankaikkisen elämän maku.

Kun täällä takiloimme paattejamme odottamaan pakkasta ja lunta, mielessämme kangastelee jo tuleva kevät, kirkkaine päivineen ja riemullisine lauluineen. Toivomme tuttuja kokemuksiamme saavamme jatkaa vuoden päästä. Kokea kuinka seileihin puhaltaa lämmin läntinen "priis", tai kuinka seilit hiljaa lipuvat elokuista kuunsiltaa pitkin. Muistot tuovat kielelle maun suolaisesta pärskeestä, kun tuuli innostui aallosta heittämään naapullisen vasten kasvoja.

Näiden muistojen parissa Raumanmeren luonto saa kiintymyksemme vahvistumaan kotiseutuumme ja koko vapaaseen Isänmaahamme. Sydämestämme nousee harras kiitos: Sinä pyhä Jumala olet antanut meille todella ihanan maan. Joka solullamme yhdymme kenraali Ehnrothin sanoihin: "Suomi on hyvä maa, sitä kannattaa puolustaa".

Kaikki nämä kuvat ohjaavat mielemme kiitoslauluun iäisestä tulevaisuudesta. "Siel on kirkas lasimeri, pyhä veri kiitoslaulunamme on. Siellä aina Jumalalle Karitsalle ylistys soi loputon".

Lukemassani evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen vetäytyneen Galilean meren rannalle lepäämään ja rukoilemaan yksinään hiljaisuudessa.

Kyytimiehet lähtivät vastarannalle. Neljännen yövartion aikaan (noin klo 5), ennen päivän valoa, Kristus tuli heitä kohti kävellen vettä pitkin.

Raamatun symbolikielessä kuvataan siis elämäämme purjehdukseen. Elämässä on erimittaisia "lee-aikoja" ja pitkiäkin myrskyjaksoja. Raamattu opettaa, että Kristukselle on annettu kaikki voima ja valta taivaassa ja maan päällä. Antakaamme hänelle kaikki valta myös omassa elämässämme. – Silloin kun säikähdämme, huudamme: PELASTA. Huudamme silloinkin, jos huutomme tuntuu aaveen etsimiseltä.

Kun huutoon kuitenkin aina vastataan. Tuntuu lämpimältä tuulen hyväilyltä, kun ilman korulauseita antamaani pyyntöön: "Herra pelasta minut.", saan avun. Vaikka aallokko vielä pelottaa, saa tuntea Herra tarttuu käteen ja sanoo: "Älä epäile, älä tuijota omaa epäilyäsi ja uskoasi". Huomaat Kristus on elämäsi purressa. – Tuli aivan tyven.

Me kiitämme ihmeissämme Jeesusta – tuulet ja meri häntä tottelevat.

Tunnustamme olevamme itsessämme heikkoja Jumalan voimaan verrattuna. Olemme pelkääväisiä, juuri siksi on luvallista aina pyytää apua ja tasaista tietä ja elämän purjeisiin Taivaallista tuulta. Virrenkin sanoin: "Purjeisiini tuulta anna, mua kanna meren yli mailleni: Pidä Jeesus itse perää, Herra herää, muuten hukkuu haahteni".

Ajallisen purjehduskauden päätöksestä jatkamme elämämme purjehdusta kohti valaistua vastarantaa, jossa saamme yhtyä suureen kuoroon – kiitoskuoroon, jonka laulajien lukumäärää ei kukaan pysty laskemaan ja kuoron äänen voima on kuin paljojen vesien pauhu.

Aamen.

(Kuorolaulu: Hallelujaa. "Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, Hänen on kirkkaus ja voima"

Huom: Jean Sibeliuksen kuolemasta on kulunut 50 vuotta, siksi aloitusvirsi on Sibeliuksen sävellys.

Syyspäivän tasaus – päivä ja yö yhtä pitkät.)

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle