Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

 

Erkki Raitasen puhe Herännäisjuhlilla Uudessakaupungissa vuonna 1997

 

Palaavatko lunastetut?

                                                                                                 Jeremia 34:10 Herran lunastetut palajavat j.n.e.

Jumalan sana vakuuttaa, että lunastetut palajavat. On kuitenkin maailman alusta asti ollut tapana, etteivät kaikki palaja. Jo Kainista sanotaan, että hän läksi Herran kasvojen edestä, ja asui Nodin maalla, itään päin Eedenistä. Niiden seitsemän ihmisen paikka, jotka lunastustyön voimasta elävät, on Herran kasvojen edessä. Kainista saa sen käsityksen, että hän oli kateellinen ja kiukkuinen mies. Kun hän näki veljensä menestyvän, eritoten vielä jumalisuudessa, hänelle nousi kateuden myötä kiukku niin, ettei voinut itseään hillitä, vaan seuraukset olivat sellaiset kuin raamattu kertoo. Vaikka itse Jumala häntä puhutteli ja lupasi anteeksi hänen rikoksensa,

1. Mooses 4: 7, ei hän voinut nöyrtyä ja kiukkuansa hillitä, vaan katkeroituneena hän lähti Herran kasvojen edestä ja sen tien meni. Ei lunastus tehonnut häneen.

 

Onkohan täällä Uudenkaupungin kirkossa tai kirkon ulkopuolella Kainin kaltaisia ihmisiä? Sellaisia, jotka ovat päätöksensä tehneet, kuten usein kuulee sanottavan: sille ihmiselle en anna koskaan anteeksi. Jos näin on, sanoo itse Jumala näille ihmisille täällä: eikö se niin ole jos hyvin teet, niin syntisi anteeksi annetaan ja jollet hyvin tee, niin synti väijyy oven edessä. Vanha kauna, kiukku, riita, vetää uusia rikoksia lähellesi ja elämääsi. Näin syntitaakka kasvaa ja lisääntyy ja joudut sanomaan Kainin tavoin, rangaistukseni on suurempi kuin että sen voin kantaa. Ja näin asemasi on kulkijan asema poispäin Herran kasvojen edestä.

 

Taikka onkohan jonkun mielestä Jumalan valtakunnan asia, taikka tarkemmin sanottuna iankaikkisuusosuus yhtä halpa-arvoinen kuin Esaulla oli esikoisasema, ja sen mukana siunauksen saaminen tämän aseman perusteella. Ajattelevatko jotkut täällä, että nämä ajalliset jotka näen ja jotka omistan, ne jotain ovat. Olen monen kuullut sanovan, niihin uskon ja siihen luotan, jotka näen ja kosketan; näkymättömät ovat epävarmoja. Ilmestyskirja varoittaa kruunusta, jonka toinen voi viedä. Esaulle kävi niin. Esaukin havahtui vasta, kun esikoisuus ja sen edellyttämä siunaus olivat menneet hänen veljelleen Jaakobille ja hän jäänyt ilman. Raamattu sanoo hänen myöhemmin etsineen tätä menetystään kyynelin, mutta peruutusta asialle ei enää ollut.

 

Kun me jatkuvasti pidämme etualalla kaiken ajallisen, ehtimättä tosissamme ottamaan kiinni hengellisistä, Jumalan Henki jättää meidät pahan mielemme ja paatumuksemme varaan, kuten raamattu sanoo. Kun ihminen tällaisen autuutensa halveksimisen tilassa, ehkä vanhoilla päivillään, jotain tällaista haluaisikin, mutta ei ole taitoa eikä tilaisuutta enää katua, koska Jumalan Henki on hänet monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen jättänyt, hänessä syntyy viha kuin Esaussa. Esau nimittäin (niin sanoo Raamattu) vihastui hengessään Jaakobille ja ajatteli tappaa hänet. Kuulemmehan keskuudessamme ihmisten jatkuvasti moittivan uskovaisia. Tässä ilmenee tämä Esaun henki, koska havaitsee, ettei itsellään ole mitään autuuden evästä ja taas joillakin sen näkee olevan, tämä on vihan, kiukun ja moitteen aihe Esaun hengen heimolaisilla. Näille Jumala sanoo täällä: varo, ettei kukaan vie kruunuasi.

 

Niin, vielä otan yhden esikuvan raamatusta, johon ei lunastuksen voima tehonnut. Hän on Apostolien teoissa mainittu maaherra Feeliks. Feeliks oli kovin kiinnostunut autuuden asiasta. Mainitussa kertomuksessa sanotaan, että ”hän tiesi hyvin tämän tien menon”. Järjestipä hän tilaisuuden, jossa oli mukana vielä hänen vaimonsakin ja he tutkeivat Paavalilta asian uskosta Kristuksen päälle kuten raamattu sanoo. Kuitenkin Feelikskin on pantu raamattuun huonona, varoittavana esimerkkinä. Hän rakasti todennäköisesti syntielämäänsä ja peljästyi, kuin Paavali puhui vanhurskaudesta ja puhtaasta elämästä. Hän ei ottanut huomioon, että tuomion voi käydä läpi jo tässä elämässä, josta Paavali myös mainitsi vaan halusi myös paeta, kuten Kain ja Esau.

Nämä esimerkit ovat raamatussa meidän nähtävänä sitä varten, ettei meidän kävisi niin.

 

Jos Jaakob paini Jumalan kanssa ja voitti, myös nämä miehet ovat voittaneet Jumalan siinä mielessä, etteivät ole huolineet Jumalan selviä armotarjouksia. Vaikka tekstimme sanoo: Herran lunastetut palajavat, antaa Jumala keskuudessamme olla yksilöitä, jotka voittavat Jumalan, eivätkö palaja. Vaikka Jaakob esitetään raamatussa määrätynlaisena petturina, on hän kuitenkin meille hyvä esimerkki. Sillä vihollisemme maalaa kyllä eteemme esteitä, joita katsellessa näyttää, ettei siunaus kuulu meille. Kuitenkin on hyvä käyttää Jaakobin esimerkkiä ja keinolla millä hyvänsä ryöstäytyä ahtaan portin läpi. Jos me tänä päivänä uskomme Jumalan oman väittämän todeksi, nimittäin: jos hyvin teet – jos syntisi tunnustat, niin syntisi anteeksi annetaan. Niinkin syvästi rikkonut kuin Kain, hänestä sanotaan, että hän asui Eedenistä itään päin. Itä on auringon nousun suunta. Se on uusien päivien ja uusien mahdollisuuksien taho. Se on vertaus armosta ja lunastuksen osallisuuden tulosta paljonkin rikkoneelle. Kun Jaakobkin oli paininsa paininut ja jopa uuden nimen saanut, sanotaan, että päivä valkeni. Kain ei todennäköisesti tätä mahdollisuuttaan käyttänyt, mutta Jaakob on meille hyvänä esimerkkinä. Me siirrymme pimeydestä valkeuteen, kun me hyvin teemme – tunnustamme syntimme ja painimme vielä Jumalan kanssa ja väitämme, että hänen lunastettunsa luvataan palauttaa Siioniin. Näillä on ilo ja riemu päänsä päällä ja murhe ja huokaus pitää pakeneman.

 

Voittakaamme Jumala toisella tavalla kuin Kain, Esau ja Feeliks, jotta ei tarvitsisi raskaan pahan omantunnon kanssa kulkea tämän maailman mieron teitä, vaan ottaa valoksemme ja auringoksemme Kristuksen meitä varten toimittama lunastustyö. Ja vaeltakaamme aina hänen kasvojaan pakenematta. Hänen tykönänsä on paljon anteeksiantamusta. Jatkuvassa anteeksiantamuksessa käsitetään ilo ja riemu, josta tämä teksti puhuu, koska lunastus on täydellinen. Tässä myöskin pakenevat murhe ja huokaus ja me löydämme uskon voiman, jota olemme täältä tulleet hakemaan. Antakoon Jumala apunsa ja neuvonsa tähän etsimiseen ja löytämiseen.

 

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle