Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

 

Erkki Raitasen puhe 74. Herännäisjuhlilla Eurajoella lauantaina 13.7.1980:

 Maailman lapset katselevat ja seuraavat horoskooppia, saadaksensa tietää elämästään vähän enemmän kuin senhetkinen jota elävät. Uskovat ihmiset katselevat Jumalan sanaa tietääksensä, mitä Jumala heille kulloinkin tahtoo puhua. Vanhoissa postilloissamme on sanan kohtia joka viikolle, joka juhlapäivälle, jossa on sitten nuhdetta, varoitusta, lohdutusta ja neuvoa meille, jotka tahdomme Jumalan neuvosta vaarin ottaa. On monenlaisia keinoja, kun tahdotaan Jumalan mieltä kysellä. Olen kuullut tuollaisenkin tavan: Avetaan raamattu ja mihinkä kohtaan silmä osuu, se uskotaan Jumalan puheeksi sillä kertaa. On ollut ahkeria uskovia, jotka ovat laatineet hyviä hartauskirjoja ja etsineet sanan kohdan joka päivälle jopa joka päivän aamulle ja illalle erikseen. Evankeliumivirsikirjassammekin on aamu- ja ehtoorukoukset laadittu viikon aikajaksolle. On olemassa kirjanen nimeltä Päivän Tunnussana, jossa on raamatun lauseet vuoden jokaiselle päivälle. Olen käyttänyt tällaista ”horoskooppia” työmaallani. Kun sisäisiä tuntojani arvioin, milloin ne ovat raskaita, milloin taas jopa ilon täyttämiä, havahdun usein mennä katsomaan penkkini laatikosta Päivän Tunnussanaa; mitä Jumala tänään tahtoo minulle sanoa. Esimerkiksi kerran ei paljon aikaa, loman edellä, kun tuntui niin tyhjältä sisimmässäni ja Jumalakin tuntui olevan loitolla, menin ”välipalalle” ja sain tämän sanan: ”Herran silmät katsovat vanhurskaita ja hänen korvansa hänen huutoansa.” Tällainen sana suuresti riemastutti sisintäni. Ei Herra ollut hyljännyt.

 

Kun kohdalleni osuu näitä puhetilaisuuksia, saan aiheitani monenlaisista kohteista, jotka sisimmässään tuntee Jumalan osoittamaksi. Joskus saan Länsi-Suomen ”Päivän sanasta”, joskus Laitilan Sanomien ”Hiljenny hetkeksi” palstalta. Nyt näissä 79:sissä Herännäisjuhlissa, joiden otsikko on ”vaeltakaa rakkaudessa” on tekstini edellä mainitsemastani Päivän Tunnussanasta otettu Jeremiaan 24. luku 6. jae:

 

 ”Ja tahdon armollisesti katsoa heidän puoleensa, ja tuoda heidät tähän maahan jälleen ja rakentaa heitä ja en tahdo lyödä heitä maahan. Minä tahdon heitä istuttaa ja en repiä ylös.”  

 

Herran sanat ovat tänään hyvin armolliset meille. Hän lupaa, että hänellä ovat rauhan ja ei murheen ajatukset, että minä olen antava teille sen lopun, jota te toivotte.” (Jer. 29:11) ja jatkaa jakeessa 13: ”Teidän pitää etsimään minua ja löytämään minun, jos te etsitte minua kaikesta sydämestänne”.

 

Jeremialle Jumala esitti tämän asian, kun kansa oli viety Baabelin vankeuteen ja kaikki näytti olevan menetetty. Jumalan sana vakuuttaa, ettei Jumala tee mitään ilmoittamatta siitä palvelijalleen, profeetalle. Tässä Jumala ilmoittaa Jeremialle, että hän on lähettänyt nämä vangit Kaldean maalle hyväksi, mutta hän tahtoo taas armollisesti katsoa heihin ja tuoda heitä tähän maahan. Siis sillä pahalla, jonka hän antaa tapahtua, hän kuitenkin tarkoittaa hyvää. Jumalalla on kaikkien tapahtumien ja asioiden kautta tarkoitus vetää ihmistä lähemmäksi itseään. Ei tuntunut hyvältä, kun Israelin kansa vietiin vangiksi Baabeliin, mutta Jumalan tarkoitus oli, että he etseisivät silloin Herraa kaikesta sydämestä ja hän antaisi itsensä löytää ja hän saisi olla heidän Jumalansa ja Israel hänen kansansa. Ja että Jumala lähetti heidät Kaldealaisille hyväksi.

 

Mutta, kun Herra antaa kaiken tapahtua, hän silloin odottaa ketkä etsivät Herraa, ketkä eivät. Jeremiallekin Jumala näytti kaksi koria. Toisessa korissa oli hyviä viikunoita ja toisessa taas pahoja.

 

Hyvistä viikunista Herra sanoo: niin kuin nämä viikunat ovat hyvät, niin minä tahdon armollisesti korjata Juudan vankeja: ”tuoda tähän maahan”. Hän sanoo tämän asian kansalle: tuoda Jumalan valtakuntaan, saada Jumalan valtakunnan kansalaisoikeudet, tehdä heitä Jumalan lapsiksi. Jumalan lupaus jatkuu tekstissä: ”antaa heille sydämen, että he minun tuntevat, että minä olen Herra”. Jumalattomasta antaa tämä teksti ymmärtää, ettei hänellä ole sydäntä ollenkaan. Joskus puhutaankin sydämettömistä ihmisistä. Mutta, kun ihminen antautuu Jumalalle, hän saa sydämen, sydämen jolla tunnetaan Jumala ja hänen tarkoitusperiään.

 

Me voimme siirtää ajatukset omaan elämäämme, omaan aikaamme. Tämä sana vankeus taitaa meille monille olla outo. Raamattu sanoo kuitenkin, joka syntiä tekee, hän on synnin orja. Orja ja vanki on jokseenkin sama. Vanki on kahlittu, ei hän saa liikkua vapaasti. Orja taas tekee, mitä hänen herransa tahtoo. Näin on monilla. Ei ole päästy irti synnistä ja synnin teosta. Vaikka havaitaan elämä synnillä saastutetuksi ja edelleen sitä tehdään, ei ole kuitenkaan neuvoa tästä vapautua, ei vanhoista, eikä uusista synneistä. Ehkä on mieli turtunut tähän elämän menoon, eikä muuta kaivatakaan, vaikka käydään sanaakin kuulemassa. Tällaista ihmistä sanamme vertaa mädäntyneeseen viikunaan ja tällaista ihmisjoukkoa koriin, joka sisältää mädäntyneitä viikunoita. Tällaisesta tekstimme sanoo: ”Siis he eivät kuulu Jumalan valtakuntaan, eikä ole sen valtakunnan kansalaisoikeuksia.”

 

Ajatelkaamme edelleen tekstiämme. Yksi vankijoukko oli, jonka perään Herra katsoi. Yksi suruttomien joukko on maailmassa, jonka puoleen Herra odottaen katsoo. Hän näki tekstimmekin vankijoukossa ihmisiä, joiden puoleen hän lupasi katsoa armollisesti. Lupasi saattaa heidät tähän maahan jälleen. Hän lupaa antaa heille sydämen, niin että he kaikesta sydämestä minun tyköni itsensä kääntävät. Emme turhaan rukoile katumusrukouksessa: ”O sinä kaikkein armollisin Herra Jeessu Kriste, armahda minua vaivaista syntistä ja katsahda minun puoleeni laupeutesi silmillä.”

 

Jumala katsoo tänäkin päivänä vielä suuren vankijoukon puoleen, joka on synnin ja saatanan vankeja, nähdäksensä siellä hyviä viikunoita, nähdäksensä paljonkin katuvia syntisiä, joista kerääntyisi joukko, jota voisi nimittää koriksi, hyvien viikunien koriksi. Näille hän lupaa aivan ihmeellisiä asioita. He ovat jopa hyväksi niille, jotka heitä vankeina pitävät. He ovat aina elämällään ja esimerkillään vetämässä heitä sinne, jota tässä tekstissä valtakunnaksi kutsutaan. He ovat lupauksen saaneet uudestisyntymisessä olla Jumalan kansaa ja Herra on luvannut olla heidän Jumalansa ja lupaa heitä jatkuvasti istuttaa ja ei repiä ylös. Jumalan tarkoitus on aina johdatella ihmisiä taivaaseen, kävipä hänen täällä ajassa kuinka hyvänsä. Jospa meillä olisi kuulevat korvat ja ymmärtäväinen sydän. On kuitenkin niin, että Herra lupaa nämä niille, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestään. Ei mitään jumalisuuden ulkokuorta, eikä pinnallisuutta, vaan hyljätä synti ja vilpillinen Jumalanpalvelus, ja etsiä nämä armolliset kasvot, jotka korjaavat Juudan vankeja.

 

Jos meillä on ollut hyvät päivät, ajatelkaamme, että Jumalan hyvyys vetää parannukseen. Meidän on syytä olla kiitollisia Jumalalle sillä, kaikkinainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulevat ylhäältä valkeuden isältä ja hän haluaa meidän sydämemme palkakseen, palvellaksemme häntä ehyellä sydämellä. Jos taas olemme saaneet pahaa, on meillä Job esimerkkinä, joka vaikeuksissaan sanoi vaimolleen: emmekä ole saaneet hyvää Jumalalta, eikö meidän myös pidä ottaman pahaa vastaan.

 

Kuitenkin hyvinä ja pahoina päivinä muistakaamme, että Herra katsoo meitä perään, nähdäksensä yksilönä ja joukkona, hyvien viikunien korina, jota hän saisi armollisesti korjata, kuten tekstimme Juudan vankeja.

 

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle