Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

M. Johan Samuel Adamin Poika Misander:

Jumalalle Pyhitetty Sabbathin – Lepo

sisällänsä pitäwä kaikkein sunnuntai- ja juhlapäiväin Evangeliumein jumaliset tutkistelemuxet yli koko vuoden; Kaikille siwioille Christityille, lijoitenkin maalla asuvaisille eli matkustavaisille, palweluxexi ja hyödytyxexi kirjoitettu;

Mutta Lyhäisembään Sisälläpitoon Kokoon vedetty ja ensin Ruotzin kieleksi Saxasta käätty,

lisättyin selitysten kanssa Neljänden päiwäin Evangeliumein ylitze jokawuotisina Juhla-päiwinä, ynnä Pyhäin - Miesten päiwän kanssa, edesmenneen tämän kirjan tekiän laadun jälkeen.

 

Misanderin postilla on yksi kaikkein vanhimmista saarnakirjoistamme. Tiililän mukaan kirja ansaitsee huomiota sekä erittäin mielenkiintoisen sisältönsä että levikkinsä puolesta.

Johdannosta käy ilmi, että teos on tarkoitettu sellaisten luettavaksi, jotka syystä tai toisesta eivät pääse seurakunnan jumalanpalvelukseen.

Postillan on Saksan kielestä ruotsiksi kääntänyt kirkkoherra Daniel Ödman Göteborgin hiippakunnasta. Suomeksi sen on kääntänyt. Turun suomalaisen seurakunnan kirkkoherran apulainen Daniel Wirzenius. Käännöstyön tarkistanut Andr. Lizelius mainitsee korjanneensa kielessä siellä täällä olleita svetisismejä. Lizelius on ihailtavalla tavalla tarkistanut myös kahden raamatunkäännöksemme kieliasua ( Tiililä).

Vanhin suomenkielinen painos painettu Tukholmassa, kuninkaallisessa, suomalaisessa Prändissä vuonna1768. Lisäksi Misanderin teoksesta on otettu vuosina 1781 – 1880 Tukholmassa, Turussa ja Helsingissä yhteensä seitsemän painosta, viimeksi Helsingissä v. 1880.

Misander on käyttänyt muiden kirjoittajien teoksia lähteenä. Teksteissä viitataan usein mm. Lutheriin, Augustinukseen, Ignatiukseen, Scriveriin. Erityisesti hänen kirjoituksensa muistuttavat Scriveriä. Eräät kertomukset, sanonnat ja esimerkit ovat näillä kahdella samantapaisia. On mahdollista, että tämänkaltainen saarnan aines on molemmilla vanhaa perua, ehkäpä keskiajan saarnoista asti. Saarnat poikkeavat pietistisestä traditiosta. Misander ei pyri sanomaan kaikkea yhdellä kertaa, vaan jättää huoletta kokonaisuuden jatkuvan lukemisen varaan.

Misander pitää julistajan tehtävää monipuolisen opettajan tehtävänä ja näyttää useasti ikään kuin keskustelevan lukijainsa kanssa näiden ongelmista.

Saarnojen lopussa on usein tämäntapaisia kehotuksia: "Koskas tämän saarnan lukenut olet, niin lankee polvilles ja tee rukoukses veisaa sitten virsi n:o…"

"Hän on erittäin vaihtelevainen kirjoittaja, joka käyttää kertomuksia, historiallisia kuvia, luonnosta otettuja esimerkkejä ym.. Nimenomaan luonnossa näyttää Misander kulkeneen avoimin silmin. Perussävy on aina herättävä ja pelastuskysymystä korostava. Lukijan on tehtävä täyttä totta Jumala- suhteestaan, kartettava jokaista ehdollista syntiä ja omistettava Jeesus Kristus ainoana toivonaan" (Tiililä).

Lähde

Tiililä, Osmo: RUKOILEVAISTEN KIRJOJA, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1961, s. 170

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle