Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Lapsi opettelee kävelemään

 

Tammikuun 7. päivä

 

Pieni lapsukainen opettelee ensin kävelemään pöytäin ja penkkein turvassa. Äitinsä istui lähellä ja houkutteli sitä hempeillä sanoilla ja paljastetun rintansa näyttämisellä tulemaan luoksensa suoraan ja mihinkään nojaamatta. – Senpä lapsi viimein tekiki, ja asetteli ensin suurella pelvolla ja varovaisuudella pienet jalkansa liikkeelle, - töpsitteli niin äitiänsä kohden, ja pääsikin viimein perille , jolloin lapsellisella riemulla lankesi äitinsä syliin ja helmoihin. – Tätä katseli Gotthold, erinomaisella huvituksella ja ajatteli: miten somasti ja kauniisti myös eikös sieluniki harjoitus tässä kuvaella, eihän se kristillisyyteni muuta ole kuin tuon pienen lapsukaisen peljästyttävä hoippuroiminen. Mitäs muuta täydellisyyteni on, kuin tunnettu ja surkuteltava vajanaisuus? Mitäs kykyni muu, kuin heikkous? – Mutta Sinä, Lunastajani, johdattelet munia äitini lailla, Sinä houkuttelet minua lupauksesi suloisilla sanoilla, näytät minulle armosi ja iankaikkisen lohdutuksesi paljaat rinnat, ja kohotat käsivartesi minua vartaan ottamaan. Nyt, Herra Jeesukseni, tahdon ryömiä , koska en voi käydä, ja tahdon pysyä kiini sanassasi. Jos horjahdan, niin Sinä olet tukeeni, lankianko, niin ojennat minulle ristisi, taitaakseni sen turvassa jälleen nousta ylös – sikskuin viimein pääsen tykösi, jolloin tahdonki langeta helmoihisi kaiken heikkouteni, murheen ja tuskani kanssa.

 

GOTTHOLDIN

Johdolliset hartaushetket

eli

Rakentavaisia vertauksia

Kristian Scriverilta

Helsingissä 1862

 

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle