Herännäisjuhlat Kirjat Eurajoen kristillinen opisto
Seurat ja seurapuhujat Keskustelupalsta Hakemistot ja yhteystiedot

Mirjami Hyttinen Pyhärannassa

"Rukous on Isän syli"

Seurojemme tunnuksena on rukous: Hiljaisuuteen sydämen anna valo ikuinen. Hiljaisuus merkitsee hälinän vastakohtaa, äänettömyyttä ja tyhjyyttä, odotusta ja kuuntelua, lepoa ja rauhaa. Joskus se on sitä, ettei ole sanoja. Teonsana anna on Jumalalle imperatiivissa, käskymuodossa suunnattu pyyntö. Sen vastakohta on ottaminen. Emme voi ottaa itsellemme mitään, ellei Jumala sitä meille anna. Olemme siis sen varassa, mitä Jumala antaa.

Rukous on keskeistä uskonelämässä. Tarvitsemme Jumalan edessä olemista ja hiljaista odottamista siinä. Sitä että olemme itseämme äärettömästi suuremman, kaikkivaltiaan ja salatun Jumalan edessä, ikuisen valon edessä. Elämme pimeässä, kuoleman varjon maassa, kaikenlaisen hälinän ja metelin keskellä. Elämämme on tehtävien ja suorittamisten esterata. Jumalan valo näyttää meille suunnan kauemmas. Rukous on olemista pyhän edessä, jäämistä Jumalan sanan alle ja sen tutkittavaksi.

Rukous on Isän syli: siihen saamme tulla omana itsenämme, tuoda kaiken sen, mitä olemme, odotamme ja toivomme, missä olemme pettyneet, missä olemme erehtyneet, missä olemme rikkoneet, mitä emme jaksa emmekä uskalla. Saamme tulla Isän syliin turvaan ja saamaan apua. Saamme olla siinä hiljaa, sillä Isä tietää itseäni paremmin, mitä tarvitsen.

Muutama vuosi sitten ollessani tietokoneeni äärellä koin raivostuttavia hetkiä. Havaitsin, että koneellani valinnat teki jokin muu kuin minä itse. Kone paineli omia aikojaan aivan eri sivuille kuin tarkoitin, joillekin mainossivuille. En saanut sitä tottelemaan. Silloin käsitin, miten tärkeä on koneelleni suoja, palomuuri, virustorjunta ja sen päivitys. Jumalan edessä olemisen ja rukouksen näen virustorjunnan päivittämisenä ja palomuurin uusimisena. Miten helposti mieltäni tai elämääni alkaakin hallita ja johtaa jokin muu kuin tarkoitin. Pienet, varomattomat valintamme luovat linkkejä, jotka helposti vievät mukanaan.

Rukoilevaisuuden korostus rukouksen tärkeydestä ei ole vanhentunut. Nykyajan elämänympäristö itse asiassa huutaa ja alleviivaa sen tärkeyttä. Emme jaksa emmekä pääse perille saakka, ellemme ammenna elämäämme sitä rauhaa, joka vuotaa Jumalan läsnäolosta.

Turvallinen rukous

Mielessäni on lapsuusmuisto siitä, miten yhdessä koko iso perhe olimme polvillamme isän ja äidin sängyn ympärillä. Varsinkin jos oli jokin hätä, joku sairaana taistelemassa elämästään, muistan miten rukoillessamme ikään kuin taakka olisi nostettu harteilta. Hätä hävisi mielestä. Meitä siunattiin Jumalan rauhalla, kun jätimme sairaan ystävän hänen käsiinsä. Samoin valmistauduimme johonkin tärkeään tai vaikeaan tilanteeseen yhteisellä rukouksella. Kun äiti oli menossa sairaalaan synnyttämään pikkusiskoa tai veli menossa ylioppilaskirjoituksiin, kokoonnuimme yhteen ja jätimme tilanteen Jumalan käsiin. Tavoitan vieläkin mielessäni sen turvallisuudentunteen, joka nousi sen tajuamisesta, että asiat saa jättää suurempaan käteen.

Sama rauha laskeutuu mieleeni ajellessani aamulla työmatkaa Ylitorniolta Pelloon. On hyvä hetki rukoilla ja tuoda Taivaan Isän eteen omia rakkaita ja ystäviä aivan nimeltä mainiten, sen mukaan kuin heitä mieleen annetaan.

Joinakin aamuina on vaikea rukoilla. Silloin puhun ääneen äidin kauan sitten opettaman rukouksen: Kanssain ole Jeesus päivä tämänkin, auta askeleissas että kulkisin. Päivä mukanansa monet puuhat tuo, rinnallani seiso, apuasi suo. Erityisesti silloin kun ei löydä omasta sisimmästä sanoja, silloin on hyvä tarttua kiinni vanhoihin, valmiisiin rukouksiin. Vanha rukous ottaa meidät kyytiinsä ja kuljettaa eteenpäin. Ääneen rukoileminen on hyvä apu karkailevien ajatusten koossa pitämisessä.

Raamatussa on kymmeniä kehotuksia rukoilla: "Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen." Rukouksessa ja Jumalan edessä olemisessa on varattu meille siunaus. Joskus meille annetaan Jumalan rauha, joskus taas emme sitä koe. Silti mykän huutomme kanssa, sanattoman tuskamme ja säröillä olevan mielemmekin kanssa saamme jäädä Jumalan eteen. Lupauksensa mukaan hän kuulee meitä.

Jumalan edessä oleminen avaa ikuisuuden näköalan tähän päivään. Työssäsi ja elämässäsi saat olla Jumalan työtoverina toteuttamassa hänen sinulle antamaansa tehtävää. Mutta tämä näkyvä, sen taistelut ja pettymykset, ei ole kaikki. Ikuisuuden näköala muistuttaa meitä siitä, että olemme täällä matkalaisia, vain käymässä. Meidän on tärkeä muistaa päämäärämme, muuten eksymme eteen tulevissa tienhaaroissa.

Mitä valoa pyydämme sydämeemme? Pyydämme Jumalan Pyhää Henkeä tulemaan sisimpäämme Kristusta kirkastamaan. Hän on maailman valo. Hän lahjoittaa meille uskon ja rukoilee puolestamme sanattomin huokauksin silloinkin, kun oma sydämemme on sanaton ja turta. Tärkeää on olla hänen edessään.

Tämän armottoman ajan keskellä tarvitsemme Jumalan armon ja rakkauden sanaa sydämellemme. Elämä särkee ja pienentää meitä jokaista monin eri tavoin. Monessa asiassa epäonnistumme. Mutta Jumala on uskollinen ja hänen armonsa kantaa meitä päivästä toiseen, perille saakka. Hän todistaa meille: Sinun syntisi on sovitettu ja velkasi on maksettu. Ole hyvässä turvassa. Jeesuksen nimessä. Aamen.

 

Tästä pääset takaisin Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen aloitussivulle